Morjensta!
Tällaista metsästyskautta en muista olleeni ikinä. En ole käynyt kertaakaan metsällä. Metsässä kyllä, mutta en itse metsästystä tehnyt. Oikeen hävettää myöntää asia, mutta näin se nyt on. Pystyisin selittelemään tähän monia syitä jätän sen kuitenkin tällä kertaa väliin.
Lupaan ottaa niskasta kiinni itseäni ja mennä vkonloppuna jahtiin. Lupaan myös alkaa kertoa taas täällä enemmän tarinoita upeista hetkistä.
Nauttikaahan syksyn annista, vaikka välillä vettä tuleekin. Se on onneksi vain vettä.
RA
tiistai 17. lokakuuta 2017
tiistai 25. lokakuuta 2016
Riistapellon laidalla
Kohta jo toista tuntia istunut ja kuunnellut sadepisaroiden iskemistä kaalin isoihin lehtiin. Hiljaisuus. Monesti olen kotona sanonutkin, että yövuoron jälkeen pitäisi päästä aina ruhoittumaan metsälle. Nyt tulin. Tarkoituksena katsella mitä lajia tänään riistapellolle tulisi. Jos hirven vasa erehtyisi, on lupa sekin kaataa. Katsotaan nyt ja odotellaan.
Onko kokemuksia riistapelloista? Mitkä toimii? Täällä näyttäs ainakin hirvelle toimivan kaura ja kaali. Peuroille menee nyt mikä vain..
Palaamisiin! RA
Onko kokemuksia riistapelloista? Mitkä toimii? Täällä näyttäs ainakin hirvelle toimivan kaura ja kaali. Peuroille menee nyt mikä vain..
Palaamisiin! RA
maanantai 10. lokakuuta 2016
On aika ryhdistäytyä..
Moikkamoi ja hej på dig!
Viimiseen 7:ään kuukauteen mahtuu suhteellisen paljon kerrottavaa. Jos suurinpiirtein aloittaisi siitä, että poika syntyi huhtikuun lopulla. Sen jälkeen on jäänyt niin kalastus ja metsästys suhteellisen vahvasti pois päiväjärjestyksestä. Sanotaanko näin, että ollut suhteellisen rankkaa aikaa, mutta samalla kuitenkin ihanaa. Voiko niin edes sanoa? Omat silmäpussit ovat kasvaneet paljon ja mies vanhentunut vuosilla.
Pojalla on ollut tämä elämän alku hankalaa. Refluksiepäilystä, maitoallergiaan (ja muut allergiat), millon verta löytynyt vaipasta ja millon maksa arvot kohollaan. Kuitenki ykkösesti pahinta on ollut se, että poika ei ole pystynyt nukkumaan kunnolla ja meille vanhempina univajetta on kertynyt 6 kk:den aikana niin paljon, ettei sitä yhdessä yössä nukutakaan pois. Siihen päälle vielä yötyöt niin avot. Olen sanonutkin vaimolle, että ehkä sitä on jo liian vanha. Oikeesti ne sanat taisi mennä, että v!/%u olen liian vanha tähän. Jotenkin päivistä on selvitty, jotenkin. Päivä kerrallaan. Pojan asiat ei ole vieläkään kuosissaan, mutta kaikkemme yritetään, että selviäisi mikä pientä vesseliä vaivaa! Kiitos näin julkisesti avun antajille. Ne muutamat hetket kun on saanut olla vaimon kanssa kahdestaan ja nukkua yön putkeen ovat olleet kultaakin kalliimpia. Kuitenkin isoin kiitos lähtee kuitenkin kotona olevalle vaimolle. Ilman tuota vahvaa naista en tiedä mitä tästä olisi tullut tai tulee. Julkisia sydämiä sinne. Puss puss.
Suhteellisen pahoillani olen siitä, etten ole jaksanut kirjoittaa tänne. En ole jaksanut mennä edes metsälle, se on paljon se. Yritän tsempata. Tänä syksynä kuitenkin olen ollut kerran muutaman tunnin hanhijahdissa ja päivän hirvimetsällä. Kyllä se siitä taas lähtee! Palaamisiin ja pidetäänpä lähimmäisistä huolta eiks je?
Viimiseen 7:ään kuukauteen mahtuu suhteellisen paljon kerrottavaa. Jos suurinpiirtein aloittaisi siitä, että poika syntyi huhtikuun lopulla. Sen jälkeen on jäänyt niin kalastus ja metsästys suhteellisen vahvasti pois päiväjärjestyksestä. Sanotaanko näin, että ollut suhteellisen rankkaa aikaa, mutta samalla kuitenkin ihanaa. Voiko niin edes sanoa? Omat silmäpussit ovat kasvaneet paljon ja mies vanhentunut vuosilla.
Pojalla on ollut tämä elämän alku hankalaa. Refluksiepäilystä, maitoallergiaan (ja muut allergiat), millon verta löytynyt vaipasta ja millon maksa arvot kohollaan. Kuitenki ykkösesti pahinta on ollut se, että poika ei ole pystynyt nukkumaan kunnolla ja meille vanhempina univajetta on kertynyt 6 kk:den aikana niin paljon, ettei sitä yhdessä yössä nukutakaan pois. Siihen päälle vielä yötyöt niin avot. Olen sanonutkin vaimolle, että ehkä sitä on jo liian vanha. Oikeesti ne sanat taisi mennä, että v!/%u olen liian vanha tähän. Jotenkin päivistä on selvitty, jotenkin. Päivä kerrallaan. Pojan asiat ei ole vieläkään kuosissaan, mutta kaikkemme yritetään, että selviäisi mikä pientä vesseliä vaivaa! Kiitos näin julkisesti avun antajille. Ne muutamat hetket kun on saanut olla vaimon kanssa kahdestaan ja nukkua yön putkeen ovat olleet kultaakin kalliimpia. Kuitenkin isoin kiitos lähtee kuitenkin kotona olevalle vaimolle. Ilman tuota vahvaa naista en tiedä mitä tästä olisi tullut tai tulee. Julkisia sydämiä sinne. Puss puss.
Suhteellisen pahoillani olen siitä, etten ole jaksanut kirjoittaa tänne. En ole jaksanut mennä edes metsälle, se on paljon se. Yritän tsempata. Tänä syksynä kuitenkin olen ollut kerran muutaman tunnin hanhijahdissa ja päivän hirvimetsällä. Kyllä se siitä taas lähtee! Palaamisiin ja pidetäänpä lähimmäisistä huolta eiks je?
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
Parasta ketunpillitysaikaa...
Joo. Nyt on ollut kaikkea muuta kuin metsästystä. Perjantaina mentiin mamman kanssa sairaalaan, koska hammas oli tulehtunut, kuume nousi ja poika ei ollut potkinut normaaliin tapaan. Sairaalassa selvisi, että tulehdusarvot kohollaan, verenpaine 104/46 ja perjantain 39 asteen kuume tiesi sitä, että ainakin vkonloppu oltais sairaalassa. Itsellä vielä työputki painaa päälle pahasti. Suonen sisäisesti nesteytystä, antibioottia sekä jotain muuta mönjää. Nyt näyttää paremmalta, mutta tiedä näistä.
Poika oli arvion mukaan 2071g. Pieni jässikkä. Jännät paikat alkaa olemaan pikapuolin. 5 vkoa laskettuun aikaan ja sitten Mamman pitäisi poksahtaa. Can't wait!
Kohta alkaa merikin tuossa vieressä sulaa ja näillä keleillä ei mene kauaakaan, kun pääsee kiskomaan siikaa merestä, ainakin toivottavasti. Mieli tekisi vielä päästä muutaman kerran edes kettua pillittämään ennen lumien pois menoa. Tiukkaa tekee kyllä. Näinpähän yks aamu oman pellon vieressä skeden pyörivän. Oottaen kenties taas uusia treffejä minun kanssa? Ketun pään/etuosan täyttäminen? Onko kenellekkään tuttua? Se olisi aihe mihin pitää pian tutustua. Siis lukemalla netistä tietenki. Mielenkiintoista hommaa tosin. Ei muuta kun kireitä siimoja ja pilleille oikeita sointuja.
RA
Poika oli arvion mukaan 2071g. Pieni jässikkä. Jännät paikat alkaa olemaan pikapuolin. 5 vkoa laskettuun aikaan ja sitten Mamman pitäisi poksahtaa. Can't wait!
Kohta alkaa merikin tuossa vieressä sulaa ja näillä keleillä ei mene kauaakaan, kun pääsee kiskomaan siikaa merestä, ainakin toivottavasti. Mieli tekisi vielä päästä muutaman kerran edes kettua pillittämään ennen lumien pois menoa. Tiukkaa tekee kyllä. Näinpähän yks aamu oman pellon vieressä skeden pyörivän. Oottaen kenties taas uusia treffejä minun kanssa? Ketun pään/etuosan täyttäminen? Onko kenellekkään tuttua? Se olisi aihe mihin pitää pian tutustua. Siis lukemalla netistä tietenki. Mielenkiintoista hommaa tosin. Ei muuta kun kireitä siimoja ja pilleille oikeita sointuja.
RA
keskiviikko 24. helmikuuta 2016
Yksi setti omalla pellolla...
Aamulla havainto ketusta omalla etupihalla, kuinka kaunis yksilö tuo olikaan sen viiden sekunnin ajan. Päätin, että illalla tapaamme. Sovimme treffit noin klo 18 aikaan, siinä auringon laskettua.
Huhuilin kettua aluksi nordik crying bird:llä, nordik mini predatorilla. En saanut vastakaikua kutsuilleni. Päätin ottaa uuden juuri viime viikolla saapuneen ketun haukkumista matkivan Verminator strykerin. Huhuilin noin 20 minuuttia, luulin tulleeni turhaan sovittuun treffipaikkaan. Ketun haukkua ja mating callia sekoitellen 20 minuutin jälkeen näin rinnettä tulevan alas kauniin oranssiturkkisen yksilön. Töräytys pilliin ja kettu suoraan kohti 70metriin, tervehdin tätä omalla mörinällä. Kettu teki virheen ja pysähtyi, virhe. Annoin .308 laulaa ja kauden eka pillikettu oli tosiasia. Huikeeta oli taas seurata ketun kulkua ja lopputulos kruunasi kauniin illan.
RA
Huhuilin kettua aluksi nordik crying bird:llä, nordik mini predatorilla. En saanut vastakaikua kutsuilleni. Päätin ottaa uuden juuri viime viikolla saapuneen ketun haukkumista matkivan Verminator strykerin. Huhuilin noin 20 minuuttia, luulin tulleeni turhaan sovittuun treffipaikkaan. Ketun haukkua ja mating callia sekoitellen 20 minuutin jälkeen näin rinnettä tulevan alas kauniin oranssiturkkisen yksilön. Töräytys pilliin ja kettu suoraan kohti 70metriin, tervehdin tätä omalla mörinällä. Kettu teki virheen ja pysähtyi, virhe. Annoin .308 laulaa ja kauden eka pillikettu oli tosiasia. Huikeeta oli taas seurata ketun kulkua ja lopputulos kruunasi kauniin illan.
RA
maanantai 22. helmikuuta 2016
Kauden viimeinen Rusakkojahti Nummella 22.2.2016
Noniin se oli sitten viimeinen rusakkojahti tälle kaudelle, työkiireet vievät loppukuun ajan totaalisesti. Viime viikon jahdin koiramiehen kanssa sovittiin, että yritetään saada yksi jahti ennen kauden loppumista ja se onnistui tälle päivälle. Otin kaverini mukaan, joten meillä oli kaksi passimiestä tositoimiin. Koiramies halusi olla koiranohjaana, olihan hän jo ampunut tälle kaudelle kaksi jänistä. Täytyy sanoa, että on hienoa miten ohjaaja toimi metsässä, kuin toisena koirana ja että antoi meille "nuoremmille" tilaisuuden metsästää.
Menimme itselle täysin uusille alueille. Siinä on aina erilainen kutina, kun pääsee uusiin maisemiin. Yöllä oli satanut lunta muutamia senttejä ja sade loppunut aamuyöstä. Saavuttuamme paikalle huomasimme, että jänönen liikkunut sateen jälkeen, niinkuin arvelimmekin. Jälkiä oli paljon, joten odotettavissa oli että ajo käynnistyy varmasti suhteellisen nopeasti. Niin kävikin. hyvä, että ase oli otettu pussista pois, kun ajo lähti liikkeelle. Alle 10 minuuttia siihen meni. No ei muuta kuin passiin. Aluksi ajo menee metsässä hetken aikaa ja lähestyy meitä passimiehiä. Olimme seisomassa metsäautotiellä ja arvelin, että jos on rusakko niin pian ottaisi suunnan tielle. Niin siinä kävikin. Katsoin tietä toiseen suuntaan, niinkuin etupainotteisesti, jos jänö tulisikin sieltä. Toisinkävi, käänsin pään toiseen suuntaan, jolloin rusakko juoksi tietä myöten minua kohti. Matkaa oli noin 20 metriä. Rusakko pysähtyi ja nostin Beretan poskelleni , tällöin samalla kun olin painamassa liipaisinta, niin rusakko lähti hyppäämään metsän puolelle. Todella huono osuma peräpäähän, mutta onneksi ei jänö päässyt pitkälle ja kauden kolmas rusakko viikon sisään oli tosiasia. Mahtavan kuuloista se on kuunnella Suomen ajokoiran ajoa täysin tyynellä ilmalla. Huikea fiilis silti saada tuollainen kaunis yksilö ja laittaa se pataa porisemaan. Tuossa videota ja kuvaa tarjolla.
Koira ei ajon jälkeen kauaa jaksanut katsoa miehen onnea, vaan poistui pian ampusin jälkeen metsään. Taisi Viivi tietää, että lisää niitä siellä on. Näin myös oli. Edellisestä oli kulunut noin 10 minuuttia, kun laulu metsästä alkoi taas raikaamaan. Olin parhaillani suolistamassa rusakkoa, kun ajo ajautui suoraan minun etumaastossa kohti minut. Otin aseen valmiiksi, mutta sitten ajattelin, että hoidetaanpa yksi kerrallaan. Ajattelin, että Tärkeintä ei ole päästä ampumaan ja saada saalista. Kyllä ne nautinnot tulee ulkona olemisesta ja sen itse metsästyksen seuraamisesta. Saalis on tietenkin aina kiva ja tietenkin sitä on mukava saada, sitä ei voi kieltää. Rusakkoa en nähnyt, mutta koira meni noin 100 metrin päästä metsässä minusta.
Sama ajo jatkui seuraavat kolme tuntia, välillä koira otti hukan ja selvitteli sitä pitkiäkin aikoja. Jossain vaiheessa rusakko oli tullut kaverini passiin ja tämä kokeilikin saada sen, mutta meni kuulemma "kahtasataa" pellon yli. Sitkeästi koira jatkoi työtään, olimme jo lähdössä pois, kun ajo lähtikin tulemaan kaverini passiin ja hetken kuluttua laukaus sieltä kuuluikin. Toinen rusakko päivälle oli tosiasia. Tähän oli hyvä lopettaa jahtipäivä erittäin onnistuneesti.
RA
Menimme itselle täysin uusille alueille. Siinä on aina erilainen kutina, kun pääsee uusiin maisemiin. Yöllä oli satanut lunta muutamia senttejä ja sade loppunut aamuyöstä. Saavuttuamme paikalle huomasimme, että jänönen liikkunut sateen jälkeen, niinkuin arvelimmekin. Jälkiä oli paljon, joten odotettavissa oli että ajo käynnistyy varmasti suhteellisen nopeasti. Niin kävikin. hyvä, että ase oli otettu pussista pois, kun ajo lähti liikkeelle. Alle 10 minuuttia siihen meni. No ei muuta kuin passiin. Aluksi ajo menee metsässä hetken aikaa ja lähestyy meitä passimiehiä. Olimme seisomassa metsäautotiellä ja arvelin, että jos on rusakko niin pian ottaisi suunnan tielle. Niin siinä kävikin. Katsoin tietä toiseen suuntaan, niinkuin etupainotteisesti, jos jänö tulisikin sieltä. Toisinkävi, käänsin pään toiseen suuntaan, jolloin rusakko juoksi tietä myöten minua kohti. Matkaa oli noin 20 metriä. Rusakko pysähtyi ja nostin Beretan poskelleni , tällöin samalla kun olin painamassa liipaisinta, niin rusakko lähti hyppäämään metsän puolelle. Todella huono osuma peräpäähän, mutta onneksi ei jänö päässyt pitkälle ja kauden kolmas rusakko viikon sisään oli tosiasia. Mahtavan kuuloista se on kuunnella Suomen ajokoiran ajoa täysin tyynellä ilmalla. Huikea fiilis silti saada tuollainen kaunis yksilö ja laittaa se pataa porisemaan. Tuossa videota ja kuvaa tarjolla.
Koira ei ajon jälkeen kauaa jaksanut katsoa miehen onnea, vaan poistui pian ampusin jälkeen metsään. Taisi Viivi tietää, että lisää niitä siellä on. Näin myös oli. Edellisestä oli kulunut noin 10 minuuttia, kun laulu metsästä alkoi taas raikaamaan. Olin parhaillani suolistamassa rusakkoa, kun ajo ajautui suoraan minun etumaastossa kohti minut. Otin aseen valmiiksi, mutta sitten ajattelin, että hoidetaanpa yksi kerrallaan. Ajattelin, että Tärkeintä ei ole päästä ampumaan ja saada saalista. Kyllä ne nautinnot tulee ulkona olemisesta ja sen itse metsästyksen seuraamisesta. Saalis on tietenkin aina kiva ja tietenkin sitä on mukava saada, sitä ei voi kieltää. Rusakkoa en nähnyt, mutta koira meni noin 100 metrin päästä metsässä minusta.
Sama ajo jatkui seuraavat kolme tuntia, välillä koira otti hukan ja selvitteli sitä pitkiäkin aikoja. Jossain vaiheessa rusakko oli tullut kaverini passiin ja tämä kokeilikin saada sen, mutta meni kuulemma "kahtasataa" pellon yli. Sitkeästi koira jatkoi työtään, olimme jo lähdössä pois, kun ajo lähtikin tulemaan kaverini passiin ja hetken kuluttua laukaus sieltä kuuluikin. Toinen rusakko päivälle oli tosiasia. Tähän oli hyvä lopettaa jahtipäivä erittäin onnistuneesti.
RA
torstai 18. helmikuuta 2016
Rusakkojahtia Vihdissä 18.2.2016
Tsau.
Kello soi aamulla 5.55 ja väsytti suhteellisen paljon. Ding ja dong, ei muuta kuin aamupalan tekoon. Metsästystavarat olikin jo pakattu edellisiltana. Tänään oli vuorossa aamulla yksi passi ketunpillitystä ja sen jälkeen rusakon metsästystä Suomen ajokoiralla. Kyllä se on vaan, niin huikean kuuloista kun Suomen ajokoira päästää itsestään ääntä. Tämä oli toinen jänisjahti viikon sisään. Kuinka huikeeta sanon mä. Vaihtelua muulle metsästykselle todenteolla. Itsellä sellainen tilanne, että en kuulu varsinaisesti mihinkään metsästysseuraan, mutta minulle on suotu hienoja mahdollisuuksia kuitenkin päästä metsästämään kaikennäköistä riistaa. Kyllä se vaan on vaikeaa päästä metsästysseuroihin ellet asu oikealla alueella tai omista kivasti maata, että sinusta on jotain hyötyä metsästysseuralle. Itsellä toki ei ole valittamista suinkaan, päinvastoin.
Aamun pillitykset oli ja meni. Neljää eri pilliä kokeilin. Aloitin kevyesti Nordikin fox heatilla mating voicea matkimalla. Tämän jälkeen Nordikin Crying bird sai vuoronsa. Lopuksi Nordikin mini predator päätti tunnin mittaisen istuskelun kauniissa maisemissa.
Nyt oli vuorossa aloittaa rusakkojahti ajavalla koiralla. Meitä oli kaksi passimiestä, ajattelin että tapahtumat olisivat tiukassa ja että hyvä jos näkisimme jänistä. Jänis oli liikkunut runsaasti yön aikana, siitä kertoivat isot määrät jälkiä metsänlaidassa ja pellolla. Suomen ajokoira metsään ja miehet jutustelemaan niitä näitä. Noin puolen tunnin jälkeen koira sai ensimmäisen yksilön ylös ja ajo alkoi. Ajo siirtyi kauempaiseen metsään noin 600 metrin päähän. Peltoaukiota ylittäessämme huomasimme yöllisiä jäniksen, ketun ja kauriin jälkiä. Neljä kaurista, pukki, emo ja kaksi vasaa lähtikin kuusi metsästä meidän edestä suhteellisen kovaa vauhtia pellon yli toiseen metsään. Mahtava näky tämäkin.
Pääsimme noin kahden tai kolmen sadan metrin päähän ajosta ja menin metsäautotien suuntaan passiin, olihan ajo tulossa meitä kohti. Matkalla passiin näin edessä liikettä ja siinähän se rusakko kovan vauhdin kera jatkoi metsässä taivastelua koira noin kaksi minuuttia jäljessä. No ei muuta kuin passiin metsäautotielle, rusakon jäljille. Noin puolen tunnin ajon jälkeen aamun pääti se, että rusakko tallustaa suhteelisen hidasta vauhtia eteeni noin 20 metrin päähän. Tähdätty päälaaki ja rusakko hienon ajon jälkeen hallussa.
Suolistuksen ja rusakon ihastelun jälkeen jatkoimme toiselle pellolla ja siinä olevalle metsäsaarekkeelle. Koiramies tunsi alueet ja tiesi, että saarekkeessa majailee rusakoita varmuudella. Tässä maisemat passipaikaltani ja edessä metsäsaareke.
Koira pyöri noin 10 minuuttia saarekkeessa välillä päästäen ajoääntä, herätteli dieselmoottoriaan kenties. Yks kaks hirveä perslähtö, niinkun sanotaan. Ulvomista, kaunista sellasta. 30 sekuntia ja rusakko tulee pellolle ja ylittää sen juuri minun puolelle metsään. Takanani on metsäautotie ja jatkan sitä noin 50 metriä eteenpäin arvioiden, että tästä sen on tultava yli. Arvioni osui suhteellisen kohilleen, rusakko tuli tielle 25 metriä minusta. Toinen rusakko tunnin sisään oli tosi asia. Huikea fiis kaikenkaikkiaan.
Tästä on hyvä jatkaa ja pitää ainakin nyt kerran päästä käymään rusakkojahdissa ennen kauden loppumista. Nyt takkaan tuli ja lasi konjakkia onnistuneen jahdin kunniaksi. Alla sulavaa ajoääntä hetkisen verran.
RA
Kello soi aamulla 5.55 ja väsytti suhteellisen paljon. Ding ja dong, ei muuta kuin aamupalan tekoon. Metsästystavarat olikin jo pakattu edellisiltana. Tänään oli vuorossa aamulla yksi passi ketunpillitystä ja sen jälkeen rusakon metsästystä Suomen ajokoiralla. Kyllä se on vaan, niin huikean kuuloista kun Suomen ajokoira päästää itsestään ääntä. Tämä oli toinen jänisjahti viikon sisään. Kuinka huikeeta sanon mä. Vaihtelua muulle metsästykselle todenteolla. Itsellä sellainen tilanne, että en kuulu varsinaisesti mihinkään metsästysseuraan, mutta minulle on suotu hienoja mahdollisuuksia kuitenkin päästä metsästämään kaikennäköistä riistaa. Kyllä se vaan on vaikeaa päästä metsästysseuroihin ellet asu oikealla alueella tai omista kivasti maata, että sinusta on jotain hyötyä metsästysseuralle. Itsellä toki ei ole valittamista suinkaan, päinvastoin.
Aamun pillitykset oli ja meni. Neljää eri pilliä kokeilin. Aloitin kevyesti Nordikin fox heatilla mating voicea matkimalla. Tämän jälkeen Nordikin Crying bird sai vuoronsa. Lopuksi Nordikin mini predator päätti tunnin mittaisen istuskelun kauniissa maisemissa.
Nyt oli vuorossa aloittaa rusakkojahti ajavalla koiralla. Meitä oli kaksi passimiestä, ajattelin että tapahtumat olisivat tiukassa ja että hyvä jos näkisimme jänistä. Jänis oli liikkunut runsaasti yön aikana, siitä kertoivat isot määrät jälkiä metsänlaidassa ja pellolla. Suomen ajokoira metsään ja miehet jutustelemaan niitä näitä. Noin puolen tunnin jälkeen koira sai ensimmäisen yksilön ylös ja ajo alkoi. Ajo siirtyi kauempaiseen metsään noin 600 metrin päähän. Peltoaukiota ylittäessämme huomasimme yöllisiä jäniksen, ketun ja kauriin jälkiä. Neljä kaurista, pukki, emo ja kaksi vasaa lähtikin kuusi metsästä meidän edestä suhteellisen kovaa vauhtia pellon yli toiseen metsään. Mahtava näky tämäkin.
Pääsimme noin kahden tai kolmen sadan metrin päähän ajosta ja menin metsäautotien suuntaan passiin, olihan ajo tulossa meitä kohti. Matkalla passiin näin edessä liikettä ja siinähän se rusakko kovan vauhdin kera jatkoi metsässä taivastelua koira noin kaksi minuuttia jäljessä. No ei muuta kuin passiin metsäautotielle, rusakon jäljille. Noin puolen tunnin ajon jälkeen aamun pääti se, että rusakko tallustaa suhteelisen hidasta vauhtia eteeni noin 20 metrin päähän. Tähdätty päälaaki ja rusakko hienon ajon jälkeen hallussa.
Suolistuksen ja rusakon ihastelun jälkeen jatkoimme toiselle pellolla ja siinä olevalle metsäsaarekkeelle. Koiramies tunsi alueet ja tiesi, että saarekkeessa majailee rusakoita varmuudella. Tässä maisemat passipaikaltani ja edessä metsäsaareke.
Koira pyöri noin 10 minuuttia saarekkeessa välillä päästäen ajoääntä, herätteli dieselmoottoriaan kenties. Yks kaks hirveä perslähtö, niinkun sanotaan. Ulvomista, kaunista sellasta. 30 sekuntia ja rusakko tulee pellolle ja ylittää sen juuri minun puolelle metsään. Takanani on metsäautotie ja jatkan sitä noin 50 metriä eteenpäin arvioiden, että tästä sen on tultava yli. Arvioni osui suhteellisen kohilleen, rusakko tuli tielle 25 metriä minusta. Toinen rusakko tunnin sisään oli tosi asia. Huikea fiis kaikenkaikkiaan.
Tästä on hyvä jatkaa ja pitää ainakin nyt kerran päästä käymään rusakkojahdissa ennen kauden loppumista. Nyt takkaan tuli ja lasi konjakkia onnistuneen jahdin kunniaksi. Alla sulavaa ajoääntä hetkisen verran.
RA
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)